ALLAS.FI

Kloori

Klooria käytetään uima-altaan veden desinfiointiin ja se estää myös levän kasvua. Allasvedestä voidaan mitata kloorin kolmea eri pitoisuutta: vapaan kloorin, sidotun kloorin ja kloorin kokonaismäärää.

Vapaan (sitoutumattoman) kloorin määrä

Vapaana oleva kloori tuhoaa vedestä bakteerit ja virukset sekä desinfioi sen. Kun klooria lisätään altaaseen, se tuhoaa siinä olevat bakteerit. Klooria tarvitaan kuitenkin niin paljon, että sitä jää vielä vapaaksi desifioimaan allasvettä. Jos vedessä ei ole riittävästi vapaata klooria, vesi saattaa näyttää samealta ja se alkaa haisemaan kloorilta.

Kloorimittarilla mitataan yleensä vapaan kloorin määrää DPD-tablettien tai DPD-liuoksen avulla. Vedestä on mahdollista myös mitata sidotun kloorin ja kloorin kokonaismäärää. Niitä varten on erilliset tabletit tai liuokset.

Sidotun kloorin määrä

Sidottua klooria syntyy, kun vapaana oleva kloori reagoi vedessä olevien epäpuhtauksien kanssa. Sidottu kloori voidaan poistaa vedestä saostuksen (alumiinisulfaatin) avulla + vastavirtahuuhtelulla ja myös lisäämällä vapaan kloorin määrää vedessä.

Kloorin kokonaismäärä

Kloorin kokonaismäärä ilmaisee kaiken klooripitoisuuden vedessä. Se sisältää vapaan kloorin ja sidotun kloorin.

Shokkiklooraus

Shokkiklooraus tarkoittaa sitä, että kloorin määrä nostetaan allasvedessä tasolle 4 ppm (4g/m³). Tämä määrä ensin desinfioi altaan ja jättää sitten sinne tarvittavan määrän vapaata klooria.

Kun allas täytetään ensi kertaa vedellä, suoritaan shokkiklooraus. Shokkiklooraus pitää myös suorittaa aina, kun altaan vesi on muuttunut sameaksi. Shokkiklooraus hajottaa tehokkaasti vedessä olevan ammoniakin. Allasvedessä oleva ammoniakki sitoo kloorin siten, että se ei kunnolla tehoa levään ja bakteereihin. Shokkiklooraukseen käy vain nopeasti liukeneva raekloori.

Kloorin mittaus

Jos altaassa on liian vähän klooria, se aiheuttaa levän muodostumista (veden vihertymistä), bakteerimäärän kasvua sekä veden samentumista eikä siellä ole terveellistä uida. Jos taas altaassa on liian paljon klooria, se aiheuttaa silmien ja ihon ärsytystä. Suositeltava vapaan kloorin määrä vedessä on 0.6 - 1.0 ppm (miljoonasosaa). Mittarit näyttävät vapaan kloorin pitoisuuden yleensä asteikolla 0.0 - 3.0 ppm. Jos vapaan kloorin määrä on 1.3 tai enemmän, niin uimista tulisi välttää. Yli kolmen menevät tulokset voidaan mitata laimentamalla mitattavaa allasvettä puhtaalla vedellä. Jos klooripitoisuus on paljon yli kolmen, niin mittaliuos ei välttämättä värjäydy ollenkaan.

Kloorin mittaukseen on suositeltavaa käyttää mittalaitetta, johon laitetaan tabletteja, koska ne antavat paremman mittaustarkkuuden kuin nestetipat. Kloorin mittaukseen käytettävät aineet on varustettu DPD-merkinnällä.

Ennen mittausta uima-altaan suodatinpumpun annetaan kierrättää vettä pari tuntia. Sen jälkeen altaasta otetaan vettä mittalaitteeseen noin 40 cm syvyydestä. Sitten mittalaitteeseen tiputetaan kloorin mittaamiseen tarkoitettuja tabletteja tai tippoja riippuen käytettävästä mittalaitteesta. Lopuksi tulos luetaan mittalaitteen asteikolta.

Päivittäinen klooriannostus veden lämmöstä ja altaan käytöstä riippuen on 0 - 2 g / kuutiometri. Tarkemmat ohjeet saa käytettävän kloorin tuoteselosteesta.

Kloorin lisäys - raekloori

1. Tarkista vaadittavan kloorin määrä.

2. Kloori liuotetaan ämpärissä olevaan puhtaaseen veteen (voi olla myös allasvettä) varovasti sekoittaen.

3. Liuos kaadetaan altaaseen vedentulosuuttimen eteen.

4. Suodatinpumppu pidetään toiminnassa liuosta lisättäessä ja sen jälkeen n. 15 minuuttia.

Klooritabletit

Klooraukseen voidaan käyttää myös klooritabletteja, jotka asetetaan uima-altaan pinnalla kelluvaan annostelijaan tai altaan pintaventtiiliin. Pintaventtiilissä tabletti saattaa tosin liueta liian nopeasti suuren virtauksen vuoksi ja aiheuttaa liiallisen klooripitoisuuden veteen, joten suositeltavampaa on käyttää annostelijaa. Yksi tabletti kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon riippuen uima-altaan koosta, veden lämpötilasta ja altaan käytön määrästä. Tabletin voi myös tarvittaessa puolittaa jos allas on pieni ja tabletista liukenee veteen liian suuri määrä klooria.